Muut puolueet
Suhteemme muihin puolueisiin ovat olleet vakiintuneella tolalla, osin meistä itsestämme ja osin muista ryhmistä johtuen. Kokoomuksen kanssa yhteistyö ei useinkaan suju luonnon-
ja ympäristönsuojeluun, liikenteeseen, rakentamiseen
ja aivan erityisesti rakennussuojeluun liittyvissä asioissa,
koska heidän arvonsa ovat näissä asioissa niin
erilaisia. Kokoomuksen riveissä istuukin lähes vankkumaton
autopuolueen edustus. Myös verotusta ja työntekijöiden
asemaa koskevissa kysymyksissä meillä on selkeitä
aatteellisia eroja. Hyvää kokoomuksessa on ollut muutosvalmius,
joka tosin heidän kohdallaan ylittää aina toisinaan
järkevyyden rajat. Kokoomuksen luottokonsultti on euro,
mutta se ei millään aina riitä päätöksenteon
järkevyyden ja oikeudenmukaisuuden takaamiseksi. Tosin tällä kuluneella kaudella muutosvalmiudenkin kanssa on ollut vähän niin ja näin. Poliittista johtajuutta ei kaupungin suurimmalta puolueelta ole aina tuntunut löytyvän ja asiat ovat junnanneet paikallaan niin poliittisella kuin virkamiespuolellakin.
Sosiaalidemokraattien ja Vasemmistoliiton kanssa tulee vaikeuksia
kun puhutaan kaupungin talouden kestävyydestä tai
kaupungin toimintojen uudistamisesta - tai edes sen tarpeesta.
Vasemmisto on niin kiinni omissa taustakytköksissään,
että he ovat olleet täysin kykenemättömiä
muuttamaan mitään olemassa olevia rakenteita, olipa
muutoksen tarve sitten miten suuri tahansa. He vain kieltävät
ongelman olemassaolon ja alkavat suureen ääneen syyttää
uuden ajatuksen esittäjiä palveluiden romuttamisesta
ja työntekijöiden aseman tuhoamisesta. Hyvää
vasemmistossa on sosiaalisen vastuun kantaminen, mutta aivan
liian usein se tarkoittaa suuriäänistä populismia
tai vastuuta heidän edustamiensa ammattijärjestöjen
jäsenten asemasta. Jos esimerkiksi työssäkäyvän
ammattijärjestön jäsenen ja järjestäytymättömän
(ja köyhemmän) pitkäaikaistyöttömän
edut menevät kaupungin päätöksiä tehtäessä
ristiin, peridemari ei pitkään mieti, kumman etuja
on tärkeämpää ajaa.
Vasemmistoliiton erityispiirteitä ovat selkeä kahtiajakautuneisuus
punavihreisiin ja perinteisiin vanhoihin ammattijärjestöjyriin,
sekä kummankin osapuolen täydellinen irtiotto kaupungin
talouden realiteeteista. "Verot valtion maksettaviksi", siinä Vasemmistoliiton valtuustoryhmän talouspoliittinen ydinlinjanveto. Turun vasureiden valtuustoryhmässä
niskan päällä ovat istuneet jyräryhmittymän
edustajat. Lautakuntatasolla yhteistyö vasemmistoliiton kanssa on monin paikoin ollut huomattavasti hedelmällisempää.
Sekä vuoden 2000 että vuoden 2004 kunnallisvaalein
jälkeisissä luottamuspaikkaneuvotteluissa ns. keskiryhmien
puolueet eli me vihreät (ennen 8, nyt 9 valtuutettua),
keskusta (ennen 5, nyt 4) ja ruotsalainen kansanpuolue (4) muodostimme
vkr-neuvotteluryhmän (yhteensä 17 valtuutettua). Aluksi
muut puolueet kummastelivat suuresti vkr:ää ja yhteenliittymälle
povattiin lyhyttä elinikää. Vkr:n ansioista valtuustossa
olikin kolme isoa ryhmittymää aiemman kahden asemasta.
Vkr muodosti siten uhkan kahden suurimman puolueen, kokoomuksen
(19) ja sosiaalidemokraattien (18 miinua yksi loikka eli nyt 17) vallanjaolle, koska me yhdessä
olimme suunnilleen samankokoinen ryhmittymä. Löyhänä
yhteenliittymänä vkr on kuitenkin kestänyt jo
pari vaalikautta, välillä vähän liitoksissaan
natisten mutta silti riittävän yhtenäisenä pysyen. Kolmen puolueen
yhteistyö on perustunut hyvään keskustelukulttuuriin,
erilaisuuksien tunnustamiseen ja yhteisten tavoitteiden etsimiseen. Tosin viime aikoina keskusta tuntuu etääntyneen yhteistyöstä jonnekin omiin sfääreihinsä.