Luonto

Tiivis kaupunkirakenne mahdollistaa yhtenäisten virkistys- ja luontoalueiden säilyttämisen ja myös edellyttää lähellä sijaitsevia ja riittävän laajoja virkistysalueita. Liiallinen tiiviys ja tehokkuus heikentää elinympäristön laatua. Virkistysalueista pitää muodostaa verkostoja, joita pitkin sekä ihmiset että myös eläimet pääsevät siirtymään alueelta toiselle. Näitä verkostoja tulee hyödyntää myös kevyen liikenteen reittien sekä luonto- ja kulttuuripolkujen suunnittelussa. Kulttuurimaisemien ja perinneympäristöjen kuten niittyjen, puronvarsien ja pientareiden säilymiseen ja hoitoon on kiinnitettävä erityistä huomioita. Perinteisillä luonnonsuojelualueilla on ehkäistävä virkistyskäytön aiheuttamaa luonnon kulumista.

Aurajoen rantojen virkistyspolut on toteutettava Kaarinan rajalle saakka ja Aurajoen rannoista on yhdessä Ruissalon saaren kanssa muodostettava kansallinen kaupunkipuisto. Sataman on toteutettava helppokulkuinen kevyen liikenteen yhteys Ruissaloon.

Suunnitteluvarausten avulla tapahtuva virkistysalueiden nakertaminen on lopetettava. Kaupungin suunnitteluvarauskäytäntöä on viime vuosina käytetty väärin ja ohjeiden vastaisesti. Suunnitteluvaraukset eivät saa olla tapa, jolla kaupunki antaa asukkaiden käyttämiä lähiviheralueita kiinteistöbisneksen pelinappuloiksi.

Turussa on kartoitettava jäljellä olevat ns. hiljaiset alueet ja huolehdittava yleiskaavoituksen keinoin niiden säilymisestä. Melua synnyttäviä toimintoja, esimerkiksi teitä sekä uusia asunto- ja virkistysalueita suunniteltaessa on melun torjuntaan kiinnitettävä erityistä huomiota.